Marttila, Hanna Marjut: Tulikirja

Luin Hanna Marjut Marttilan kirjan Tulikirja.

Kirja kertoo Kalle-nimisestä pojasta, jonka elämä on jokseenkin monimutkaista. Kirja on kirjoitettu minä-muodossa ja kirja on tavallaan päähenkilön päiväkirja. Mielestäni Hanna Marjut on omaksunut täydellisesti sen, millaisista psyykkisistä oireista voi nuori kärsiä ja voi saada lukijan omaksumaan päähenkilön ongelmat ja saamaan kuviteltua itsensä samanlaiseen tilaan, vaikkei vastaavanlaisista ongelmista kärsisikään.

Erityisemmin poikkeavaa, keskeistä käsitettä ei juonessa oikein ole- se on kurkistus lukemaan tekstiä, millaisia ihmisiä maailmassa voi olla, joilla ei mene yhtä hyvin kuin meillä. Päähenkilö Kalle Korpivaaran elämä on täynnä monimutkaisuutta, mitä muut eivät välttämättä kestäisi; Äiti on alkoholisti ja kiroilee pojalleen tämän tästä, isä on kuollut auto-onnettomuudessa jota väitetään lehdissä itsemurhaksi, tupakka, huumeet ja alkoholit ovat eksyneet nuoren Kallen elämään ja rehtori ei anna Kallelle mahdollisuutta menestyä koulussa. Kalle on joka tapauksessa vasta kolmentoista, jolloin moiset elämänkäänteet voivat olla raskaampia, mitä astetta vanhemmalle voisi.

Tapahtumat sijoittuvat psyykkiseen parantolalaitokseen. Laitoksessa riittää ihmisiä ylifanaattisista kremofobiasta kärsiviin punkkareihin aina depressiivisiin anorektikkoihin. Jos Tulikirjan siis aikoo lukea, voi valmistautua moniin persoonallisiin henkilöihin. Monipuolinen kirjoitustyylin ansiosta voi välillä tuntea henkilöihin sympatiaa, kuin voi myös huvittua tarinassa tapahtuvista käänteistä. Sen sijaan että kirja olisi täydellistä fantasiaa, se on hyvin faktallista tekstiä- se näyttää todellisemmasta kulmasta henkisesti sairaista ihmisistä. Tapahtumissa on keskeisenä esimerkiksi Kallen äidin uusi avioliitto ja Kallen oma vastuu saada hermonsa kuriin. Kalle ei nimittäin joutunut parantolaan, koska olisi minkään maailman hullu- elämä vain kävi raskaaksi ja hän tippui parvekkeelta alas, jonka ihmiset käsittivät tahalliseksi.

Omia suosikkihahmojani olivat Kallen parantolan huonekaveri Pauli ja Kalle itse, koska Kallen ongelmiin oli mielenkiintoista perehtyä ja Paulin oma liian tiiviin katsekontaktin pelko ja siitä seuraavat raivokohtaukset olivat kiintoisaa luettavaa, ja henkilö oli itsessään erikoinen. Kallen äidistä ja parantolan hoitajista en pitänyt, sillä Kallen äidin tyyli kasvattaa poikaansa oli minusta erittäin masentava ja lähes kaikki hoitajat tuntuivat turhamaisilta akluofobisteilta. Mutta tämä on oma mielipiteeni.

Suosittelen Tulikirjaa lämpimästi niille, joita ei hieman raskaamman puoleinen ja vaikeasti ymmärrettävä teksti häiritse ja tykkää muutenkin psykologisista tarinoista. Painostan, että Tulikirjan teksti voi olla erittäin rankkasanaista ja henkilöiden sisäisiin ongelmiin on hankala mukautua. Tämän tyyppisistä kirjoista pitäville kuitenkin erittäin lukemisen arvoinen teos.

Salla Kenttä 7B

Mainokset

Tietoja uljasmetsonen

Koulukirjastonhoitaja
Kategoria(t): Nuorten kirjat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s